Yksi, kaksi vai monta kanavaa?

TekesOPPY-toteutuksen ohessa on keskusteltu siitä, pitäisikö keskittää ja käyttää verkkovoimailuun vain yhtä tai kahta kanavaa. Asialla on puolensa. Tässä aiheesta käytyä keskustelua Facebookissa (johon ei pääse tekemään linkityksiä, mikä on tosi hankalaa).

Keskustelussa 17.-19.6. pohdittiin pääviestikanavaa, kollaboraation paikkaa ja tiedottamisen väyliä. Kyseenalaistettiin se, että samaa aihepiiriä käsitellään useassa paikassa. Kommentoin asiaa 19.6. näin:

Kaikki keskeiset teemat tulevat olemaan esillä Facebookissa. Facebookissa ei voida järjestää mm. tekstien kollektiivista kirjoittamista, joka tapahtuu syyspuolella, tämä ei välineenä anna mahdollisuuksia siihen.

Eri kanavat tavoittavat eri ihmisiä. Nyt halutaan myös tutkia eri kanavien ominaisuuksia ja soveltuvuutta jatkon kannalta. Minun toimenkuvaani kuuluu pitää huolta siitä, että oleellinen informaatio esimerkiksi Qaikusta tulee myös Facebookiin näkyville.

Facebookissa henkilöllä voi olla korkeintaan 100 ryhmää ja aiheesta kiinnostuneiden joukossa on myös sellaisia, jotka eivät tämän rajan vuoksi mahdu mukaan ja toivoivat muita kanavia.

Facebook ei tyota syötettä ja jotkut haluavat seurata aihepiirin etenemistä syötteellä, jonka saa joko Qaiku-ryhmästä, Friendfeedistä tai Twitter Searchilla. Joidenkin mieluisin työväline on TweetDeck.

Vaikka organisaatio päättäisi käyttää yhtä tiettyä kanavaa, ihmiset käyttävät, mitä haluavat, aihe siroaa nettiin, kuten yhteisesti tuotettu diaesitys osoittaa http://tekesoppy.blogspot.com/2010/06/tule-kertomaan-kuinka-kutsu-leviaa.html

Toivon, ettei tämä usean kanavan käyttäminen häiritse teitä. Riittää, että seuraa yhtä. Minut on palkattu kokoamaan, linkittämään ja sukkuloimaan verkkotilojen välillä tarpeen mukaan. Tämä on sovittu toimeksiantajan kanssa yllä mainituilla perusteilla.

Miellekartta havainnollistaa kokonaisuutta (mutta tähän kokonaisuuteen ei siis tarvitse tutustua eikä informaatiovirroista tarvitse ahdistua) http://www.mindmeister.com/53863417/tekesoppy Miellekartta on vapaasti muokattavissa. Sinne voi kirjoittaa myös kummentteja (Extras > Notes).

Kuten Leena Vainio pohdiskeli Qaiku-keskustelussa: "Mielenkiintoista on seurata lopullisia tuloksia ja kommenttejen määrää eri kanavilla ja myös todeta, ketkä ovat poissa kommentoijien joukosta. Miten saadaan niiden ääni kuuluviin, jotka eivät näille kanaville tule - vai tarvitaanko heidän ääntään. Toisivatko he jotain uutta näkemystä. Summaajien ja connectorien tehtävä on rankka, mutta tosi antoisa."

Kuinka organisaation olisi parasta toimia sosiaalisessa netissä?

Aiheesta on paljon loistavia diaesityksiä, joita löytyy mm. SlideShare-palvelusta. Lopussa lista henkilöistä, joiden esityksistä on paljon apua sosiaaliseen nettiin siirtyvälle organisaatiolle.

On tärkeää tuntea toimintakulttuuri. Alussa voi olla ihan hyvä katsella, kuunnella ja kysellä. Monissa verkkotiloissa keskustelulla on oma koodistonsa, joista ehkä omituisimpana aloittelijan silmiin näyttäytyy Twitter erilaisine lyhenteineen. Osa erikoisista sanoista löytyy Wikipediasta ja asioita voi myös kysellä. Sosiaalinen netti on nimensä mukainen, aina joku ehtii auttamaan ja vastaamaan.

Netin vuorovaikutteisille foorumeille ei kannata lähteä netti-hallintaan-asenteella. Kaoottisuus ja asioiden hajoaminen moneen paikkaan kuuluu netin nykytilaan. Tulevaisuudessa asia voi olla toisin. Kaoottisuus on sisällönhallintajärjestelmiin tuttuneelle hankala.

Kun Qaikussa keskusteltiin verkon monista foorumeista, E. Holmila totesi osuvasti, että eniten lienee juuri nyt pulaa yhteenvetoja ja linkityksiä tekevistä ihmisistä.

Jos toiminta on rajattu ajallisesti ja tiedetään osallistujajoukko, voidaan sopia parhaiten kaikkia miellyttävä sosiaalisen netin toimintafoorumi. Mutta jos ei ole selvää, ketkä toimivat, ei voi sopia. Googlen ja vastaavien toimintalogiikkana on ollut tehdä lukuisia aloitteita ja katsoa, mikä alkaa vetämään. Saa epäonnistua mutta aika pian on hyvä tehdä myös johtopäätöksiä.

Verkkotyötilojen valinnassa on kolme keskeistä määrittäjää: kohderyhmät, tarpeet, saavutettavuus.

Tärkeää on myös esiintyä omana itsenään. Omaa rooliaan sosiaalisessa mediassa joutuu toki punnitsemaan ammatillisen viitekehyksen vuoksi, mutta jos muistaa, että a) ei provosoidu (kärjekkäisiin kommentteihin voi vastata joko seuraavana päivänä tai vastakysymyksellä ystävällisesti) ja b) ettei kirjoittele nettiin epämääräisessä olotilassa (suuttuneena, lopen uupuneena, hupaisalla tai sarkastisella mielialalla tai muuten fiiliksissä).

Hyviä diaesityksiä organisaatioille esimerkiksi näiltä henkilöiltä (mainostakaa kommenteissa lisää, laitoin aakkosiin sukunimen mukaan, ei suosikkijärjestys):
Tuija Aalto
Reetta Koski
Harri Lakkala
Pauliina Mäkelä
Harto Pönkä
Janne Ruohisto
Marko Sykkö
Tarmo Toikkanen 
Katso myös: Gemilo blog