Some eli sosiaalinen media on monille vanha tuttu ja osa arkea, mutta ehkä suuremmalle joukolle vielä jotain vallan uutta ja outoa. Tämä uutuus ja outous näkyy muun muassa viime aikoina toistuneina toiveina saada sääntöjä, miten siellä sosiaalisessa mediassa pitää olla. Samoin eri palveluista, kuten Facebookista, Twitteristä ja blogeista julkaistaan listoja, kuinka käytät oikein ja parhaiten.
Onko siis niin, että aikuiset, hyvin koulutetut ihmiset, jotka toimivat kunnollisissa viroissa, ovat yhtäkkiä avoimeen nettiin joutuessaan avuttomia ja saattavat toimia väärin? Keskustelimme aiheesta Qaikussa Helge Keitelin kanssa ja päädyimme ainakin sellaiseen ymmärrykseen, että kyse on avoimuuden aiheuttamista peloista ja turvattomuuden tunteesta, jota säännöillä ja toimintaohjeilla pyritään lievittämään.
Edelliseen moni voi heittää vasta-argumenttina ne ikävät asiat, joita fiksut aikuiset ihmiset ovat tehneet netissä, kuten haukkui pomon Facebookissa, sai potkut. Miten tämä eroaa muusta ihmisten elämästä? Netissä tapahtuu sitä, mitä elämässä muutenkin. Nakkikioskillakin tapellaan, firman pikkujouluissa... no ei siitä sen enempää.
Vaikeaa työelämän ja avoimen netin kannalta on se, että netissä ei voi olla firmansa edustajana eikä toisaalta tietyssä asemassa oleva voi olla netissä vain omana itsenään. Tuija Aalto on pohtinut ansiokkaasti näitä roolirajoja, niiden ylläpitomahdollisuuksia ja mahdottomuuksia.
Nyt kun esimerkiksi itse lähdin kesätyökseni (ja syksylle jatkuen) avustelemaan Tekesin Oppimisympäristöt -ohjelmavalmistelun avoverkko-osuutta, sain mietittäväksi arvostamani kamun kommentin: "Miten mulla on fiilis, että hyvät ihmiset puuhaavat jotain ihan toisarvoista - systeemi imaissut matkaansa?"
Vastasin siihen henkilökohtaisesti. Kysymys on mielestäni merkittävä ja kiteyttää myös sitä netin toimintakulttuuriominaisuutta, joka ei pelkisty käteviksi työvälineiksi. Tämä on ihmisten toimintaa ihmisten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti