sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Lähti liikkeelle niin vinkeästi, että...

Nyt on sunnuntai-ilta. Viime torstaina ja perjantaina pidettiin lauma ohjausryhmäkokouksia, joilla käynnistettiin tämän blogin otsikossa esiintyvän sanasateenvarjon, TekesOPPY, alle sijoittuvia aktiviteetteja. Meinailtiin vähän, että kesäaika on haasteellinen, saadaankohan ketään liikkeelle. No, meno on ollut niin vauhdikasta, että tälläkin blogilla on jo neljä lukijaksi ilmoittautunutta ennen tätä ensimmäistä postausta.

Kyse on siis siitä, että Tekesissä on vireillä Oppimisympäristöt-ohjelmavalmistelu, jota prosessoidaan reilun komen kuukauden ajan avoimesti netissä. Varsinainen avoimen netin käynnistäjäinen on ensi keskiviikkona 16.6. pidettävä webinaari, joka nauhoitetaan. Webinaarin aluksi Riku Mäkelä Tekesistä kertoo ohjelmavalmistelun taustasta, tavoitteista ja prosessista. Sitten kerrotaan verkkoaktiviteeteista.

Tällä hetkellä on vireillä kolme taustaselvitystä. Tarmo Toikkanen kokoaa ja toimittaa opetuksen ja oppimisen sanastoa, joka toteutetaan Wikipediaan eli sanastoa voi muokata kuka tahansa, Tarmo vastaa siitä, että pohjatyö toteutuu (ja tälle toteutustavalle henkilökohtaisesti isopeukku). Tarmon blogissa linkit sanastoprojektin verkkotiloihin, alustava sanalista löytyy netistä, listan alussa täydennys- ja palautelomakkeen linkki.

Jarmo Tanskanen (Valopi Oy) laajentaa keväistä e-oppimistoimialueen selvitystyötä kartoittamalla laajemmin aihepiirin liiketoimintaa (alan kielellä puhutaan ekosysteemistä). Tämän selvitysosion tuotosten julkisuus selviää myöhemmin.

Kolmantena taustatyönä on minun, Tarmo Toikkasen ja Harto Pöngän Kehikoksi ristitty oppimisen kehittämis- ja kokeiluympäristöjen listaus. Aloitamme haastattelukierroksella ja perustamme myös nettiin ilmiantopaikkoja. Tavoitteena on kerätä perustietoa kattavasti suomalaista kohteista ja kärkijuttuja ulkomailta benchmark-kohteiksi. Kehittämis- ja kokeilutoimintaa toteutetaan useilla nimikkeillä, kuten test bed tai living lab. Toimeksiantoomme kuuluu, että metsästämme avoimia kohteita ja sellaisia, joita toteutetaan yhteistoiminnallisesti eli ulkopuolelle rajataan organisaatioiden sisäinen tuotekehitys ja ulkopuolisilta suljettu hanketoiminta. Tehtäväämme kuuluu myös määritellä käsitettä 'oppimisen kokeilu- ja kehittämisympäristöt' sekä antaa suosituksia tämän toimintamuodon kehittämiseksi. Tämä selvitys valmistuu elokuun loppuun. Bloggailemme (minä, Tarmo, Harto) aiheesta tunnistella kehikko ja Twitterissä #kehikko.

Tämä Verkkovoimailua-blogi liittyy valmistelutyön joukkouttamiseen ja verkkovoimailuun, miten nyt asian haluaakaan ilmaista. Raportoin tänne sekä verkon vuorovaikutteisten tilojen rakentelua, käyttöä että esiin nousseita sisältöjä. Prosessointiin käytetään siis sosiaalista mediaa, jos tuota jo hieman hankalaksia käyvää termiä käytetään.

Verkkoaktiviteetit päättyvät 15.9. järjestettävään tilaisuuteen, johon voi osallistua joko nettistreamaksen kautta tai maakunnissa ELY-keskusten videoneuvottelutiloissa.

Tästä lähdimme alkuun viime viikon lopulla (sulkeissa nykytila 3 päivän jälkeen):
Facebook-ryhmä (260 jäsentä, useita kiintoisia kommentteja)
Qaiku-ryhmä (15 jäsentä ja EDIT: laatukeskustelua monisanaista keskustelua, kuten Qaikussa tapaa olla)
Twitter hastag #TekesOPPY (käytetään avoimen prosessoinnin taustakanavana, tiedotetaan aktiviteeteista)
Kehikko-projektia varten Diigo-ryhmä (metsästetään verkkoaineistoja, 14 jäsentä)
Kokoava wiki on työn alla, samoin mindmap, joka visualisoi kokonaisuutta.

Joskus tulevaisuudessa on mahdollista sulattaa verkkotilojen rajapintoja. Nyt näyttää, että toiminta hajoaa moneen paikkaan, mutta tämä useassa paikassa toimiminen on perusteltua. Se näkyy jo nyt saaduista tuloksista. Eri ihmiset käyttävät eri verkkoympäristöjä, jotkut useita, jotkut ovat kotiutuneet muutamiin. Myös eri verkkoympäristöt tukevat erilaatuista vuorovaikutusta. Minä vastaan siitä, että informaatiovirrat kulkevat oikeisiin osoitteisiin ja että merkittävät kommentit huomioidaan (ja noottia heti, jos näin ei käy).

Tämä projekti toteutetaan mahdollisimman avoimesti. Toki on asioita, joita hoidetaan sisäryhmässä, mutta niiden määrä pyritään minimoimaan. Sisäinen työskentely toteutetaan pääosin jaetun Google-kansion kautta, jolloin kaikki osatotettajat pääsevät jatkuvasti näkemään, mitä toiset tekevät. Ohjausryhmät kokoontuvat aloituksen jälkeen kaksi kertaa, 8.7. ja 13.8. Ohjausryhmän kokoukset ovat tunnin mittaisia ja ne pidetään verkon välityksellä. Työskentelyyn ei kuulu matkustamista, ellei sitten joitakin Kehikko-haastatteluja tehdä muun matkustamisen ohessa naamatusten.

EDIT: Ei ole tarkoitus arvottaa eri verkkotyötiloja. 

5 kommenttia:

  1. Minulla on siis oppimisympäristöihin liittyvä toimialakartoitus meneillään. Se tarkoittaa kaikkea sitä mitä liiketoimintaa liittyy oppimisympäristöihin alkaen esimerkiksi rakennuksista päätyen kyniin ja kumiin saakka. Taustalla on liiketoiminta ja kansainvälistymisaspekti, joka tavoitetilana tarkoittaa suomalaisen osaamisen viemistä muualle. Tavoitteena kartoituksessa on löytää millaista liiketoimintaa tällä alueella jo nyt tehdään, millaisia esimerkkejä on jo esittettävänä (caset) ja mitä on näköpiirissä ja ajatuksissa. Lisäksi tapauksissa (caset) olisi kiva löytää millaisia e-oppimisen juttuja tehdään yritysten ja muidenkin organisaatioiden sisällä. Olkaa ystävällisiä ja osallistukaa, jos ja kun kysely osuu kohdalle. Kohderyhmien etsintä ja rajaus on ihan haastavaa.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että suomalaisen koulutusosaamisen vientiin lopultakin panostetaan myös valtiovallan toimesta. Maailmalla on kysyntää, joten let´s mennään!

    Koulutus on haasteellinen vientituote, jossa monistettavuudella ja skaalaeduilla on valtava merkitys. Helppoa se ei ole millään koulutusasteella, mutta esim. digitaalisten välineiden avulla voidaan tuoda varhaiskasvatukseen aivan uudenlaista tehoa - ja aikaansaada skaalattava vientituote.

    Siksi pistikin silmään tuossa Tekesin 1.6.2010 päivätyssä valmisteluesityksessä se, että varhaiskasvatus on sivuutettu. Useiden tutkimusten mukaan nimenomaan lapsen varhaiset vuodet ovat ne tärkeimmät lapsen kehittymisen ja siten laajemmin yhteiskunnan kilpailukyvyn kannalta. Suomessa on totuttu ilmaiseen varhaiskasvatukseen, mutta esim. Englannissa vanhemmat ovat valmiita panostamaan hurjasti lasten hyvään varhaiskasvatukseen ja kehitykseen.

    Fantastec Oy kehittää kasvaville lapsille ja heidän vanhemmilleen (ja myöhemmin varhaiskasvatuksen organisaatioille) suunnattua innovatiivista online-pelimaailmaa, jonka avulla lapselle voidaan tarjota entistä hauskempi ja samalla tehokkaampi oppimisen muoto. Virtual Playground yhdistää pelin ja hauskanpidon kehittäviin aktiviteetteihin. Koska lapset muutenkin pelaavat tietokoneella, mikäs sen parempaa, että lapsi kehittyy siinä samalla.

    Toivon mukaan valmistelussa huomioidaan myös varhaiskasvatuksen vientimahdollisuudet, samoin kuin (digitaalisten) pelien valtava potentiaali skaalaeduiltaan erittäin houkuttelevia mahdollisuuksia tarjoavana vientituotteena.

    Kehittämisterveisin,
    Juha Väisänen
    Fantastec Oy
    http://www.fantastec.fi

    VastaaPoista
  3. Hei Juha, kiitos kommentista, joka tällaiselle 3,5 vuotiaan mummolle on sydäntä lähellä. Kommentoin juuri eilen tähän samaan toimenpidekokonaisuuteen kuuluvaan Tarmo Toikkasen vetämään sanasto-projektiin, että sanastosta oli jäänyt varhaiskasvatukseen liittyvä humanistinen pedagogiikka pois.

    Itse toivon, että pidämme yllä lapsen maailman vapautta, leikillisyyttä ja rikkautta myös noilla kaikenlaisilla lapsille suunnatuilla tuotteilla.

    Elämyksellisyys, ilo ja toiminnallisuus kuuluvat leikien kasvamiseen ja kehittymiseen. Teknologia on luonnollinen osa lasten arkea, eikä siitä luonnollisena osana tule keskeinen osa, joka jättää kaiken muun varjoonsa. Esimerkiksi eilen annoin lapsen lapseni leikkiä ja pelata iPhonella ja digikameralla, samalla opastin, kuinka laitteita tulee käsitellä. Se, että lapsi leikki niillä tovin, ei tarkoittanut, että hän olisi vain koneiden kimpussa. Kaikkea muuta.

    Tässä eilinen palautteeni Tarmon sanasto-juttuun:

    "Humanistinen pedagogiikka ei kouluoppimisen alueella ole ollut kovin keskeinen, mutta itse aina psykan kursseilla käyn opiskelijoitten kanssa läpi sitä, miten suomalainen varhaiskasvatus on saanut juuri humanistisesta psykologiasta tavattoman paljon ideoita ja sisältöä (itsensä toteuttaminen, vapaa itseilmaisu, ainutlaatuinen yksilö ja hänen yksilöllisyytensä tukeminen). Suomessa mennään myöhään kouluun ja eräs hyvien oppimistulosten syy voikin olla juuri siinä, että lapset saavat niin pitkään olla varhaiskasvatuksen piirissä."

    VastaaPoista
  4. Hei, vastasin juuri kyselyyn, jonka lähetti Harto Pönkä. Tässäpä vastaukseni muokattuna tällekin foorumille keskustelun virikkeeksi. En tiedä, onko tänne tapana kirjoittaa näin pitkiä viestejä, ensimmäinen kommenttini ikinä...

    Näin teknologian kehittäjänä ymmärrän käsitteen “oppimisen kehittämis- ja kokeiluympäristöt” (OKKY) tarkoittavan kokeilu- ja kehitystyötä tukevalla teknologialla varustettuja oppimisympäristöjä. Kasvatustieteiden ja muiden alojen asiantuntijat voivat täydentää määritelmää omasta näkökulmastaan. Teknologia tukee sekä oppimismenetelmiä että niiden tutkimista ja kehittämistä. Koska oppimisympäristöjen kirjo on laaja, kattaa tämä kouluympäristöjen lisäksi paljon muutakin. Uusi teknologia voi nimenomaan mahdollistaa ja tehostaa oppimista kaikkialla - voitaisiin puhua "jokapaikan oppimisen" esiinmarssista.

    Olen ollut mukana kehittämässä uusia, fyysisiä käyttöliittymiä oppimissovelluksiin. Tätä ei vielä voi luokitella OKKY:ksi, työ on vasta alussa. Käytämme NFC-lukijoilla varustettuja puhelimia ja kiinnitämme RFID-tunnisteita ympäristöön. Jo yksinään tämä teknologia voi mullistaa oppimissovellukset: oppijat ovat vuorovaikutuksessa oppimissovelluksen kanssa liikkumalla ympäristössä ja koskettamalla puhelimella kappaleita (tai esim. julisteita). Tällä teknologialla voidaan rakentaa myös "pöytäkäyttöliittymiä", joissa esim. matemaattisia ongelmia tai opiskeltavaan kieleen liittyviä tehtäviä ratkotaan fyysisten kappaleiden avulla.

    Visioin ympäristöjä, joiden teknologiset ratkaisut mahdollistavat oppimisen sulauttamisen oppijan arkiseen toimintaan ja ympäristöön: oppimista ei tarvitse erikseen aloittaa menemällä johonkin tiettyyn, sille varattuun paikkaan ja käynnistämällä siihen varattu järjestelmä, vaan oppiminen onnistuu tässä ja nyt, sulavasti muun elämän ohessa ja siihen integroituna. Oppimistapahtuma voi olla toki myös erillinen aktiviteetti sille varatussa tilassaan, esimerkiksi luokkahuoneessa, mutta arkiseen ympäristöön viemisessä on paljon mahdollisuuksia - siinä toimimista vartenhan oppimista tehdään!

    Tällä arkisella toiminnalla tarkoitan nimenomaan tässä oikeassa maailmassa tapahtuvaa toimintaa, en virtuaalimaailmassa. Vaikka virtuaalimaailmalla on potentiaalia ja se houkuttelee oppijoita, tulevaisuuden OKKYt voisivat painottua sosiaaliseen kanssakäymiseen tässä oikeassa maailmassa, oikeat ihmiset kasvotusten, oppimassa yhdessä - uskoisin tämän lähestymistavan sosiaalisuuden tuovan mukanaan oppimisen lisäksi monia etuja niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin kannalta.Virtuaalimaailmaa voitaisiin käyttää silloin, kun oikea ympäristö ei esim. etäisyyden (tai kohdeympäristön olosuhteiden) takia ole mahdollinen - mutta silloinkin voitaisiin harkita, tarviseeko kaikkien olla virtuaalimaailmassa, vai voivatko oppijat olla oikeassa ympäristössä, havainnoida virtuaaliympäristöä ja kommunikoida virtuaalihahmojen kanssa omana fyysisenä itsenään.

    Teknologian kehittäminen mahdollistaa jo nyt oppimisen sulauttamisen oppijan arkiseen toimintaan. Yhtenä esimerkkinä tästä on NFC, jota siis olemme jo käyttäneet oppimissovelluksissa.
    Teknologia on jo nyt niin kypsää, että jos saamme hyvä konsortion tekemään yhdessä töitä, voimme kehittää parissa vuodessa tällaisen uuden ympäristön - tässä olisi nyt meille kaikille hyvä tilaisuus koota kansainvälisestikin ainutlaatuinen kehityshanke.

    Terveisin,
    - Jukka Riekki

    PS. Meidän työstämme löytyy lisätietoa osoitteesta: http://www.ee.oulu.fi/research/isg/interactive_spaces. Sivut ovat hieman kesken, mutta suurimmasta osasta työtäme on kerrottu ainakin jonkin verran.

    VastaaPoista
  5. Hei ja kiitos! Todella mielenkiintoista. Olen myös tehnyt haastatteluja ja olemme keskustelleet useissa niistä juuri sulautuvista teknologioista, siitä, miten arjen ympäristöt muuttuvat teknologian avulla monipuolisiksi oppimisympäristöiksi. Käyttöliittymillä on merkitystä varsinkin käsin tekemistä vaativassa oppimisessa, mistä Helge Keitel kirjoitteli joku aika sitten Qaiku-keskustelussa.

    Kognitiotieteellä ja yllättävää kyllä myös oppimisen psykologialla ja sosiaalipsykologialla olisi edelleen paljon annettavaa oppimisen suunnitteluun ja kokonaisuuksien totetuttamiseen. Ollaan keskitytty tukemaan opettamista ja kontrolloimaan oppimista. Teknologia vapauttaa moniaistiseen multimodaaliseen toimintaan. Oppiminen irrottautuu mallista, jossa sisäistetään annettuja tekstejä ja osoitetaan tämä sisäistäminen tietoa toistavassa kokeessa. Suunta on mielenkiintoinen, mutta muutos ilmeisesti melkoinen. Hyviä pilotteja kaivataan. Ja tietoa oppimisvaikutuksista. Toivon mukaan ymmärretään myös tutkia oppimista elämänlaajuisesti ja erilaisten oppijoitten näkökulmista.

    Erään haastateltavan kanssa puhuimme keskittymisvaikeuksista. Teknologian rooli on kahtalainen: osittain teknologia häiritsee ja tuottaa sähäkkyydellään pinnallista oppimista ja välitöntä tyydytystä, osittain taas teknologian avulla voitaisiin luoda keskittymistä tukeva oppimisen tila, joka johdattelisi oppijan tyylin mukaan syvälliseen oppimiseen.

    Aihepiiri on todella kiinnostava!

    VastaaPoista